Peptidien käyttö diagnostisissa peptideissä

Peptidien pääasiallinen käyttö diagnostisissa reagensseissa on virusten, solujen, mykoplasman, spirokeettien ja muiden mikro-organismien sekä loisten, kuten kystiserkoosin ja trypanosomien, vasta-aineiden havaitsemiseen. Peptidiantigeenit ovat vahvempia kuin luonnolliset mikrobi- tai loisproteiiniantigeenit, ja ne on helppo valmistaa. Siksi valmistetuilla havaitsemisreagensseilla on alhainen väärien negatiivinen määrä ja taustareaktiot vasta-aineiden havaitsemiseksi, mikä tekee niistä helppoa kliiniseen käyttöön. Polypeptidiantigeeneihin koottuja vasta-aineiden havaitsemisreagensseja ovat: A-, B-, C-, G- tai hepatiittivirus, AIDS-virus, ihmisen sytomegalovirus, herpes simplex -virus, vihurirokkovirus, syfilisspirokeetta, kystiserkoosi, trypanosooma, Lymen tauti ja nivelreuma. Suurin osa käytetyistä peptidiantigeeneistä saadaan analysoimalla ja seulomalla luonnollisia proteiineja vastaavista patogeenisistä kappaleista, kun taas osa on juuri seulottuja pieniä peptidejä peptidikirjastoista.